Kun sukeltamisesta tulee taidetta.

DivingSalmon on Pohjois-Suomen Erämessuilla 25.5 -28.5 2017 Oulussa. Tervetuloa katsomaan sukellettua ympäristötilataideteosta!

Uistimia löytyy paikka paikoin, kuin joulukuusen koristeita puussa kiinni. Jos paikassa on paljon kalaa, on siellä paljon kalastajia ja näinollen myös paljon uistimia. Norjassa olen sukeltanut uistimen syvimmältä. 34 metrin syvyydestä löytyi rantakalliolta heitetty turskapilkki, joka oli kalliolohkareessa kiinni. Suomessa on parhaat löytynyt pintavedestä, kun kelluva vaappu oli akanpyörteessä pöyrimässä pientä kehää. Kuvassa ollaan Kemijoella ja juuri on vaappu löytynyt kivenkoloon kiilautuneena.

Vapaasukeltamisen yhteydessä keräämiäni uistimia on löytynyt vuosien varralla useita tuhansia. Voin todeta puhtaalla omalla tunnolla, etten ole koskaan tehnyt ansaa veden alle, joka uistimia keräisi. Monta ansaa olen sensijaan poistanut. Ankkuri köysi/naru, ostoskärry ja polkupyörät ovat ihmisen jättämistä roskista pahimpia uistinrosvoja. Polkupyörässä on vahvaa metallia ja toisaalta pöyränrenkaat johon uistin vahvasti takertuu. Norjassa olen tosin laitesukeltanut uistimen (turskapilkki), joka oli kiinni autossa ja auto siis meren pohjassa. Useita kertoja on Oulujoessa käynyt niin, että kun löytää siiman (aarre odottaa siiman päässä) tulee vastaan ensin polkupyörä, johon uistin on takertunut. Parhaasta fillarista löytyi 7 uistinta. Ja parhaalla sukelluksella 20 polkupyörää. Vuonna 2017 Pohjois-Suomen Erämessuilla Oulussa on esillä sukeltamani ja rakentamani ympäristötilataideteos. Päämateriaali on kahdelta sukellusreissulta, kesällä 2016 Oulujoesta sukelletut 30 polkupyörää. Uistimia

Kun sukelluskaverini A.V. kysyi iltanuotiolla, miksi kerään uistimia, en heti osannut vastata. Olimme sukellusreissulla Pohjois-Norjassa vuonna 2012. En välttämättä muista montako päivää oli mestoja jo kierretty. Tottapuhuakseni en välttämättä haluaisi muistaa montako oluttakin oli jo nautittu. Sen muistan hyvin, että olin palellut meressä vielä useita tunteja, kun Aki oli jo noussut pois vedestä. Hetken mietittyäni kerroin: koska NE ovat siellä ja olen hyvä niitä keräämään, niin kerään niitä 10,000 ja teen niistä tilataideteoksen. Naps ja kops, asia sanottu ja toimeen oli ryhdytty ainakin uistimien osalta. Syksyllä tai tarkemmin Elokuussa 2013 olin sukeltamassa uistimia Kemijoessa Isohaaran voimalaitoksen alapuolella. Löysin HelmiRäsäsen (sen tunnistaa jo kaukaa, tai sameammassa vedessä lähempää) mutta mikä kuvio uistimessa onkaan. Siellä joen pohjassa lamppu syttyi, kun vastaan tuli Pohjois-Suomen Erämessujen 2013 juhlauistin, HelmiRäsänen messujen logolla. Messut olisi paikka mihi

Tervetuloa seuraamaan sukeltajan matkaa Pohjois-Suomen Erämessuille 2017 Oulu blogiani. Olen sukeltanut lähes koko elämäni ajan, koska opin sukeltamaan ennen uimista. Laitesukeltamisen aloitin isäni innoittamana ja kirjaimellisesti jokeen ajamana 10 vuotiaana. Satojen laitesukellus tuntien ja tuhansien vapaasukelluksien aikana olen kerännyt huomattavan määrän uistimia. Sukeltamistani uistimista toteutin Erämessuille 2015 Kelo ympäristötilataideteoksen, Kelopuu jossa oli kiinni 2015 uistinta. Nyt 2017 vuoden messuille toteutan uuden ympäristöystävällinen tilataideteoksen. Vaikka osa tarinoista voisi tuntua kalajutuilta niin totta ne on... Ja kuvat todisteena!